Kuulumisia teatterikerhosta

2019 syksystä alkaen olemme kokoontuneet joka toinen maanantai ylä-asteen auditorioon. Olemme tehneet ilmaisuharjoituksia ja nopeita sketsejä jotka ovat kerholaisten suosikkilistalla. Aikaa suunnitteluun on yleensä kaksi minuuttia ja mitä lyhyempi aika, sen värikkäämpiä sketsejä on luvassa. Lavalla on tähän mennessä etsitty avainta joulupukin mahaan, pelastettu maailma zombie hyökkäykseltä, jahdattu varkaita ja etsitty kadonnutta maailmaa.

Teatteri on mainio harrastus. Sen avulla saadaan lisää esiintymisvarmuutta esimerkiksi esitelmien ja puheiden pitoa varten. Sitä paitsi on hauska heittyäytyä ja eläytyä jonkun muun nahkoihin hetkiseksi. Vaikka itse toimin pääasiassa ohjaavana ja opastavana tahona on silti virtaa antavaa puuhata näiden natiaisten kanssa. On todella mahtavaa olla se teatterin täti jolle kerrotaan viikon tapahtumat ja merkittävät asiat. Sitä paitsi opin myös itse uusia juttuja näiltä nuorilta. Kuten sen että paksut retro hiuspompulat eivät ole enää donitseja vaan scrunchieita. Tai että epäkaveri on kaveri jonka kanssa tullaan toimeen mutta ei olla varsinaisesti kavereita.

Viime vuoden näytelmässä päästiin satujen maailmaan rankalla otteella modernisoidun Lumikki sadun myötä ja tänä vuonna kun ei yhteistä ideaa tuntunut löytyvän, pyysin kerholaisia heittelemään sanoja, paikkoja ja aiheita joiden pohjalta kehkeytyi kaverusten kasvutarina koulun välituntileikeistä aikuisuuteen. Toiveena oli arkinen elämä ja sanoja muun muassa sukka, leikkimökki treffit joissa syödään mutakakkua, keskusrikospoliisi, kynsilakka, taikapinni... kyllähän näiden pohjalta tekstiä sitten syntyikin. Toukokuussa sitten esitetään tämän kevään mestariteos.

Mari Haka